Paula purskahtaa itkuun kesken pullakahvien: Muisto isästä toi kyyneleet

Asukkaiden lauantain päivätehtävä oli pitää hyvän asian puolesta pullakahvit. Roosa nauha -keräys on taas käynnissä ja päivätehtävänä asukkaiden tuli jakautua pienempiin porukoihin ja viettää lämmin ja välittävä pullakahvihetki. Isoveli välitti asukkaille pullat mutta kahvit he joutuivat keittämään itse. Makuuhuoneessa Arttu, Joel, Kristiina ja Roope viettivät hauskaa kahvihetkeä. Roope ja Arttu esittivät toinen toistaan ja hauskuuttivat Krisseä ja Jollea. “Joppe! Täs päivätehtäväs piti muistella, et tää meni oikein”, Roope matkii Arttua. “Ihanaa! Mä tykkään koirista! Mun koirat on Felicia, Tsösibu ja Tsisibu!” Arttu vuorostaan esittää Roopea. Pihalla Olli-Pekka, Marko, Timo ja Sami viettivät rauhaisaa kahvihetkeä keskustellen talon tapahtumista, kun keskustelu kääntyy äiteihin: “En oo kyllä näin pitkään oo ollu käymättä mutsin luona ikinä”, Sami paljastaa muille. O-P taas kertoo, että käy vanhemmillaan suunnilleen kerran vuodessa. Timo sen sijaan kertoo, että hänellä on 122 kilometriä matkaa siskolleen, joten hän ei ihan hirveän usein käy vierailemassa. Olohuoneen kahvipullahetken jakoivat Kati, Ella ja Paula. Kati kysäisee onko Paulalla isovanhempia vielä jäljellä, joka saa Paulan purskahtamaan itkuun. “Äitihän on 74 ja isä olis ollu 76, mutta se tosiaan kuoli yllättäen tossa kolme vuotta sitten ihan yhtäkkiä”, Paula mutisee kyyneleiden lomasta. Muut jakavat Paulalle sympatiaa ja ovat yhtä mieltä siitä, että läheisen yllättävä poismeno on aina rankka paikka. “Heti arvas, kun äiti soitti 7.30 aamulla. Kun ei se ikinä soita niinku arkiaamuna. Nii tiesi heti”, Paula kertaa ikävää muistoaan muille. Syöpien vastaista työtä edistävä Roosa nauha -keräys on käynnissä. Lahjoita hyvän asian puolesta!