Pippa avautuu lähdöstään lestadiolaisyhteisöstä – mukaan vanhasta elämästä lähti vain kahvipannu
Big Brother -talossa asukkaat odottavat töiden alkamista keskustellen pienissä ryhmissä. Sohvalla Pippa ja Pekka juttelevat Pipan menneisyydestä. 46-vuotias Pippa on kahdeksan lapsen äiti, joka on irtaantunut aikuisena lestadiolaisyhteisöstä, ja asuu BB-talon ulkopuolella yksin. “Mieti mun elatusmaksujen suuruutta”, Pippa naurahtaa. “Jos ois lasten isä ollut yksinhuoltaja niin paljonko kahdeksasta elareiden määrä on.” Pippa avaa Pekalle eroaan ja lähtöään lestadiolaisyhteisöstä käytännössä. “Siis mä jätin kaiken, talot ja autot ja koko omaisuuden hänelle.” Pekka on selvästi kiinnostunut Pipan historiasta. “Siis sä jätit, sä alotit, vitsi sä oot”, Pekka kannustaa. Pippa kertoo lähteneensä yhteisöstä vain reppu selässä, jättäen kaiken muun taakseen. “Oman kahvipannuni pöllin sieltä talosta.” “Sun lähtöbiisi on varmaan ollut Kun tänään lähden, se fiilis kun sä lähdet”, sanoo Pekka huvittuneesti viitaten Suurlähettiläiden klassikkokappaleeseen. Tämän jälkeen Pippa kertoo, miten omaisuus jaettiin, ja millaisen muutoksen se toi hänen elämäänsä. Hän kertoo eron jälkeen muuttaneensa isosta talosta pieneen yksiöön. Asunnossa ei ollut mitään: ei pöytää, tuolia tai sänkyä. “Se on ollut aikamoinen downshiftaus”, tuumaa Pekka. “Mä nukuin siellä talvitakin päällä, kaulahuivi tyynynä siellä kämpän lattialla”, Pippa jatkaa. Pekka haluaa tietää kaduttiko Pippaa tuolloin, että oli jättänyt kotinsa ja yhteisön taakseen. “Ei. Se oli niin selkeä, täysin.” “Voisin sanoa, että se on ollut yksi mun elämäni onnellisimmista öistä. Nyt mä oon minä, oma itseni. Kukaan ei määrittele mua tästä eteenpäin.” Pippa kertoo oppineensa hetkestä sen, että hän ei kerää omaisuutta ympärilleen. Sille ei ole tarvetta, sillä nainen on ollut onnellisimmillaan silloin kun hänellä ei ole ollut yhtään mitään. “Eiks oo hurjaa”, Pippa kysyy Pekalta, joka selkeästi sulattelee kuulemaansa. “Totta kai se aika on ollut samalla täynnä surua”, Pippa kertoo. Keskustelu on herkistänyt Pipan, joka alkaa itkemään. Pekka hiljentyy ja katsoo Pippaa vakavana. Lopulta mies tuumaa, että ihmiset tarvitsevat vastaavia kokemuksia elämäänsä. “Niin ja kumpi olis ollut parempi: se, että mä olisin jäänyt sinne itkemään sisälle, ahdistuneena ja tullut hulluksi”, Pippa tuumaa itkua hilliten. Pippa haluaa myös muistuttaa, että syy hänen lähtöönsä ei ollut iso perhe tai se, että oli paljon työtä. “Se oli vaan se ideologia. Kun ei vaan niin kun mahtunut enää”, hän sanoo ja osoittaa samalla ohimoaan. Pippa kertoo siitä, millaista oli nousta koko sukua ja yhteisöä vastaan. Pekka tuumaa naisen olevan todella vahva. Pippa kertoo tarkoituksella yrittäneensä kääntää kaiken voimaksi ja vahvuudeksi. “Mitä mä olen tässä viikon ajan kuunnellut niin se on todellakin kääntynyt”, Pekka myötäilee ja katsoo Pippaa edelleen vakavana. Keskustelu jatkuu, ja Sanni ja Aki liittyvät myös kiinnostuneena kuulemaan Pipan elämäntarinaa. Sannia kiinnostaa onko lestadiolaisyhteisön tiukoille säännöille mitään perusteita. Aki puolestaan kysyy varovasti, onko sääntöjen rikkomiselle, kuten kynsilakan käyttämiselle olemassa rangaistuksia. “Ei. Jos tekee syntiä, niin pitää pyytää toiselta lestadiolaiselta se synti anteeksi. Ja sit se saarnaa sen sulle Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi”, Pippa kertoo. “Ja kaikki on unohdettu”, tokaisee Pekka huvittuneesti. Asukkaat jäävät sohvalle keskustelemaan muiden asukkaiden touhutessa ja odottaessa, että päivän työt alkavat.
