Julian ja Semin viimeisellä iltanuotiolla tunnelma kuumenee parin väittelyksi ja syyttelyksi. Julia nostaa esiin tapahtumia menneestä: –Tai se, että sä sanot mulle kännissä, että “vttu et en mä ton näköstä ihmistä halua panna”. Niin tiedätkö, kuin alhaalla mun itsetunto on? Sen jälkeen, jotain muuta, joka antais mulle sitä läheisyyttä ja olis mulle semmonen, mitä mä oon halunnu sinulta mut mä en ole saanut sitä. Se on tuntunut ihan vtun pskalta, ja mulla meni oikeesti kauan, että mä uskalsin ees mihinkään tommoseen lähteä. Julia kysyy Semiltä: –Sä aina sanot, että minä olen heikompi osapuoli niin olenko vielä? Semi vastaa: –Oot sä ollu. Julia tokaisee: –Perustele. –Et sä ikinä uskalla haastaa mua missään asiassa. Kaikki mun mielipiteet menee sulle läpi. Sä et oo ikinä haastanu mua, et no et ikinä mut siis varmaan niinku viimeseen neljään viiteen vuoteen nä et oo yhtään haastanu. Sä et oo yhtään tuonu sun mielipiteit esille. Nä jäät aina mun alle, Semi vastaa. –Enhän, Julia reagoi. Semi jatkaa: –Sitä mää, se mua ärsyttää. Aluksi sä et jääny mun alle, sä menit mun yli. Sä menit mun läpi. Julia sanoo: –Nii, no ehkä se että koska sun pakokeino on se tai se että sä lähdet sillä, että sä haukut mua vttu aina. Aina. Semi kysyy: –No miks sä annat sen mennä läpi? –Mä en jaksa. Mä oon vaan niin vtun loppu siihen, et mä aina saan vttu vaan pelkkää p*skaa, Julia tilittää.