Mashan satuhetki
Mashan satuhetki on epätavallinen sarja, jossa Masha kertoo suosittuja satuja lapsenomaisesti sekoittaen sekä juonikuvioita että hahmoja päätyen aina lopuksi kuitenkin alkuperäisen sadun neuvoon.
Nordisk Film+Mashan satuhetki on epätavallinen sarja, jossa Masha kertoo suosittuja satuja lapsenomaisesti sekoittaen sekä juonikuvioita että hahmoja päätyen aina lopuksi kuitenkin alkuperäisen sadun neuvoon.
Nordisk Film+
Tämä opettavainen tarina kertoo meille, että neuvosta tulee aina ottaa vaarin. Äitivuohi lähtee keräämään kaalia jättäen seitsemän kiliään yksin kotiin. Nälkäinen susi yrittää päästä taloon matkien äitivuohen ääntä huijatakseen pikku kilejä. Se onnistuu huijaamaan kuutta kiliä, mutta seitsemäs neuvokkain onnistuu piiloutumaan uuniin. Susi yrittää päästä taloon savupiipun kautta, mutta silloin äitivuohi saapuu ja löytää seitsemännen kilinsä. Se lämmittää uunin, ja susi ryntää metsään häntä tulessa. Muut kuusi kiliä saapuvat kotiin, ja viimein perhe on jälleen koossa.
Tarina opettaa, miten tärkeää on totella vanhempia. Alyonushka ja hänen veljensä Ivanushka lähtivät metsään vastoin vanhempien ohjeita. Lapset kohtasivat maagisen uunin ja puhuvan omenapuun. Uuni antoi lapsille pikkuleipiä. Ivanusha oli janoinen, ja Alyonushka meni maitojoelle, jonka rannat olivat hyytelöä, sammuttaakseen veljensä janon. Mutta Ivanushka ei odottanut sisarensa paluuta, vaan joi lätäköstä. Äkkiä hän muuttui pikku vuoheksi. Lentävien taikahanhien parvi sieppasi Ivanushkan, mutta tämän onnistui paeta. Sitten Ivanushka löysi sisarensa ja he palasivat metsästä. Ivanushkalta kesti kauan palata takaisin ihmishahmoonsa.
Ketulla oli jäästä rakennettu mökki, mutta jäniksen mökki oli puinen. Kevään tullessa ketun mökki suli pois, joten se päätti muuttaa jäniksen mökkiin ja häätää jäniksen pois omasta kodistaan. Jänis pyysi koiralta ja sudelta apua. Ensin nämä olivat innokkaita auttamaan, mutta kettu oli ovelampi ja kutsui ne asumaan mökkiinsä, ja jänis jäi ilman apua. Silloin jänis pyysi apua karhulta. Karhu halusikin sen sijaan asumaan ketun mökkiin. Mutta kettu ei kutsunut sitä, joten se murtautui mökkiin ja hajotti sen palasiksi. Tarina opettaa meille yksinkertaisen mutta tärkeän totuuden: "Kohtele muita kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan."
Äiti pyysi Punahilkkaa viemään isoäidille leivonnaisia. Leivonnaiset tuoksuivat niin herkullisilta, että tyttönen päätti istua kannolle ja syödä yhden piiraan. Yhtäkkiä hänen vieressään istui piparkakkupoika, joten hän päätti viedä sen mukanaan isoäidille. Samaan aikaan lähistöllä oleva susi kuuli Punahilkan äänen ja kiirehti isoäidin talolle, söi hänet ja alkoi odottaa tyttöä saapuvaksi. Kun Punahilkka saapui ovelle, susi söi sekä hänet että piparkakkupojan, mutta sen maha tuli niin kipeäksi, että se räjähti. Piparkakkupoika kieri ulos, mutta epäonnekseen se kohtasi ketun, joka söi sen. Tästä tarinasta Masha päättelee, että on hyvin tärkeää käydä isoäidin luona useammin ja olla varovaisempi!
Äkäisellä naisella oli kaksi tytärtä - yksi oma ja toinen oli tytärpuoli. Nainen hemmotteli omaa tytärtään ja pakotti tytärpuolen raatamaan. Kerran nainen vei tytärpuolensa metsään ja jätti hänet sinne. Mutta tyttö tapasi siellä Baba Jagan ja Pakkasukon, joka puolusti häntä Babalta ja vei hänet kotiinsa. Kun tyttö osoittautui ahkeraksi ja siivoksi, Pakkasukko ja tämän kaksitoista kuukausiveljeä antoivat hänelle paljon lahjoja ja lähettivät hänet turvallisesti kotiin. Nähdessään lahjat nainen lähetti oman tyttärensä metsään, mutta tyttö oli epäkohtelias Pakkasukolle, ja hänet muutettiin rangaistukseksi lumiakaksi.
Elelipä kerran kalastaja vaimonsa kanssa. Lähistöllä asusti kettu. Eräänä päivänä mies meni jäätyneelle lammelle kalastamaan. Matkallaan hän näki ketun, joka teeskenteli kuollutta, ja otti sen mukaansa. Mies alkoi kalastaa ja nukahti avannon viereen. Susi näki sen ja oli iloinen, sillä se toivoi saavansa kalaa, mutta kettu kertoi sille, että kalastaja oli sen oma, ja jos susi tahtoi syödä kalaa, sen pitäisi työntää oma häntänsä avantoon. Suden häntä jäätyi kiinni, ja kalat tekivät siitä soman joulukuusen. Mies, hänen vaimonsa, kettu, kissa ja hiiri vetivät viimein suden hännän avannosta, ja niin uusivuosi oli viimein saapunut.
Asuipa kerran mies eräässä kylässä. Syvällä metsässä lähellä kylää asusti karhu. Karhu pyysi mieheltä maukkaita makupaloja. Mies antoi karhulle kaksi vaihtoehtoa: joko naatit tai juuret. Karhu päätti ottaa naatit. Mies kasvatti nauriita ja antoi naatit karhulle. Naatit olivat mauttomia. Karhu pyysi mieheltä saada maistaa naurista. Mies suostui sillä ehdolla, että karhu auttaisi häntä kotiaskareissa ja hätistäisi kärpäset pois. Hätistäessään kärpäsiä, karhu vahingossa löi miestä nenään. Karhu säikähti ja juoksi metsään napaten naurissäkit mukaansa. Siitä lähtien ihmisillä on ollut tapana sanoa, että "joku voi saada nenilleen".
Elipä kerran tsaari kolmen poikansa kanssa. Vanhin poika otti vaimokseen aatelismiehen tyttären, toinen poika nai kauppiaan tyttären, mutta nuorin poika nai sammakon. Vaimo ei ollut kaunis, mutta hän sattui olemaan sammakkoprinsessa, joka muuttui kauniiksi tytöksi. Tarina opettaa meille pitämään huolta lemmikeistä. Vain siten ne voivat lievittää huoliamme ja tulla uskollisiksi ystäviksi.
Masha kertoo venäläisen sadun lumitytöstä, joka eräs isoäiti ja isoisä muovasivat. Lumityttö varttui nopeasti. Isoäiti ja isoisä pitivät tytöstä kovasti eivätkä päästäneet häntä ulos talosta suojellakseen häntä sulamiselta. Kesän tullen he pistivät tytön jääkaappiin. Kerran isovanhemmat lähtivät pois kotoa, jolloin lumityttö meni ulos ampumaan ilotulitusraketteja muiden lasten kanssa ja hyppimään nuotion yli. Sitten hän hyppäsi suoraan tuleen ja suli saman tien. Tarinan opetus on se, että lasten ei pidä oman turvallisuutensa vuoksi leikkiä tulella eikä ilotulitteilla.
Elipä kerran nainen, jolla oli kolme tytärtä - kaksi omaa ja tytärpuoli, jota kutsuttiin pikku Havroshetshkaksi. Nainen rakasti omia tyttäriään mutta vihasi tytärpuoltaan, jonka piti puurtaa aamuun asti. Vaikka tyttö kuinka yritti miellyttää äitipuoltaan, tämä oli ilkeä. Kerran äitipuoli ajoi tytön ulos talosta, mutta jokaisella mitalilla on kääntöpuolensa - pikku Havroshetshka tapasi prinssinsä, ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti, koska tyttö oli ahkera ja siivo.
Elipä kerran hyvin vanha mies vaimonsa kanssa. He olivat hyvin yksinäisiä, koska heillä ei ollut lapsia eikä lapsenlapsia. Siksi vanha mies päätti tehdä vaimolleen lahjaksi olkivasikan. Estääkseen vasikkaa hajoamasta mies vahvisti sen tervalla. Olkivasikka toi paljon iloa vanhuksille, joten tarinan opetus on se, että mikä tahansa asia voi olla hyödyllinen ja arvokas.
Lumotussa metsässä asui kerran kolme pientä porsasta. Ne olivat äänekkäitä ja tuhmia, ja ne mekastivat koko ajan ja soittivat musiikkia. Muut metsän asukkaat, niiden naapurit olivat lopen kyllästyneitä possujen kepposiin ja häätivät ne metsästä. Tämän tarinan opetus on se, että yleisillä paikoilla tulee olla hiljaa ja ottaa muut huomioon.
Tämä satu kertoo pienestä, nokkelasta räätälistä, jolla oli tilaisuus päihittää jättiläinen ja saada herkkuja täynnä oleva jääkaappi. Räätäli söi kaikki herkut kerralla. Sitten hän päätti lähteä ulos kävelemään, muttei pystynyt, koska oli syönyt liikaa ja juuttui ovenpieliin. Tämä tarina antaa meille oivan opetuksen siitä, ettei pidä olla ahne ja syödä liikaa; muuten saatamme joutua tukalaan tilanteeseen.
Tämä tarina kertoo hyvin ystävällisestä mutta hyvin köyhästä Ali Babasta ja hänen rikkaasta mutta ahneesta veljestään Kasymista. Kerran Ali Baba kuuli taikaloitsun, joka avasi aarteita täynnä olevaan luolan. Varkaat olivat varastaneet nämä aarteet ja säilyttivät niitä luolassa. Eräänä päivänä Ali Baba tapasi Kasymin ja kertoi tälle taikaloitsun. Kasym meni luolaan mutta unohti vahingossa loitsun, ja varkaat ottivat hänet kiinni. He pakottivat Kasymin opettelemaan ulkoa kokonaisen satukirjan ja viettämään tuhat päivää ja tuhat ja yksi yötä kertoen heille näitä tarinoita. Tarinan opetus on se, että kannattaa opiskella ja välttää huijaamista.
Masha kertoo oman versionsa sadusta, joka kertoo köyhästä Tuhkimo-nimisestä tytöstä. Tuhkimo asui äitipuolensa luona, joka pakotti hänet puurtamaan aamuun asti. Eräänä päivänä äitipuoli käski Tuhkimon särkeä kolme säkillistä pähkinöitä. Tyttörukka ei olisi ikimaailmassa onnistunut saamaan työtä päätökseen, ellei haltiatar olisi ilmestynyt hänen luokseen. Haltiatar loihti Tuhkimolle pähkinänsärkijän, joka auttoi tyttöä särkemään pähkinät pikapikaa. Tuhkimo oli niin onnellinen, että otti pähkinänsärkijän mukaansa juhliin, jotka pidettiin kuninkaanlinnassa. Pähkinänsärkijä auttoi kuningasta pelastamaan linnan rotilta, ja Tuhkimo oli niin kiitollinen, että suuteli pähkinänsärkijää poskelle. Sillä hetkellä pähkinänsärkijä muuttui komeaksi prinssiksi! Tarinan opetus on se, ettei pidä tuomita toisia ulkonäön perusteella.
Tämä tarina kertoo itämaisesta kalifista, jolla oli tapana istua kaiket päivät ikkunan edessä ja kuunnella lintujen laulua. Kalifi oli hyvin mahtava, mutta yhdestä asiasta hän oli pettynyt - hän ei pystynyt ymmärtämään lintujen kieltä. Kalifirukka alkoi itkeä, eikä kukaan kyennyt saamaan häntä nauramaan. Eräänä päivänä outo pikkumies saapui kalifin luokse. Mies lupasi auttaa kalifia muuttamalla hänet haikaraksi. Kalifi suostui ja muuttui haikaraksi. Sillä välin pikkumies istui valtaistuimelle ja julisti itsensä kalifiksi. Haikararukka purskahti itkuun ja anoi miestä palauttamaan hänet jälleen ihmishahmoon. Mikään ei olisi pelastanut kalifia, ellei pieni papukaija olisi auttanut taikomalla pikkumiehen ja palauttamalla kalifin ihmishahmoon. Mashan päätelmä on se, että on hyvin tärkeää opetella vieraita kieliä.
Olipa kerran poika nimeltä Jaakko. Hän oli niin köyhä, ettei kukaan tyttö halunnut häntä miehekseen. Eräänä päivänä Jaakko lähti markkinoille myymään lehmän ja ostamaan itselleen puvun. Matkalla markkinoille Jaakko tapasi vanhuksen, joka tarjoutui ostamaan lehmän herneestä. Jaakko suostui ja palasi kotiin. Siellä hän tapasi äitinsä, joka tajusi, että rahat oli tuhlattu turhuuteen ja heitti herneen ulos ikkunasta. Yöllä Jackin ja hänen äitinsä nukkuessa herne alkoi itää ja kasvoi korkeaksi puuksi. Aamulla Jaakko päätti kiivetä tuohon puuhun. Hän yritti monta kertaa, mutta putosi joka kerran maahan. Yhtäkkiä hän näki palmikon riippuvan vieressään puusta. Hän veti palmikosta, ja yhtäkkiä kaunis tyttö putosi hänen käsivarsilleen. He menivät naimisiin ja elivät onnellisina elämänsä loppuun asti. Tästä voi päätellä, että vain epäitsekkäät teot tuovat aidon onnen.
Masha kertoo Sikopaimen-nimisen sadun, jolla on yllättävä opetus: kalleimmatkaan esineet eivät tee siasta ihmistä. Tarina kertoo ilkeästä prinsessasta, joka oli niin ihastunut epätavallisiin leikkikaluihin, että piti niistä paljon enemmän kuin elävistä olennoista. Prinssi päätti antaa prinsessalle opetuksen - hän muuntautui sikopaimeneksi ja myi prinsessalle taikapadan. Pata ei ollut mikään tavallinen pata, se pystyi keittämään mahdottoman paljon puuroa! Prinsessa oli niin innostunut saamaan uuden leikkikalun, ettei edes kysynyt sikopaimenelta taikaloitsua, jolla padan saisi lopettamaan puuronkeiton. Siispä hänen täytyi pyytää anteeksi prinssiltä ja ryhtyä olemaan tarkkaavaisempi.
Elipä kerran sinipartainen mies, joka lähti kerran kävelylle ja tapasi sinitukkaisen tytön. Jotenkin sinipartainen mies löysi itsensä lukittuna pimeään komeroon. Hän oli hyvin surullinen, kunnes löysi salaisen oven, joka takana oli paljon makeisia. Tämä tavaton tarina saattoi tapahtua vain kankaalla todellisen taiteilijan Mashan kertomana! Tarinan opetus on se, että taide auttaa aina synkällä hetkellä.
Tämä on tarina ketusta, kissasta ja kukosta. Ovela kettu halusi huijata kissaa voidakseen syödä ketun ja saadakseen kaulimen. Vaikka kettu kuinka yritti mielistellä kissaa, se kieltäytyi luovuttamasta kukkoa. Antaakseen ketulle opetuksen, kissa meni säkkiin itse, ja kun kettu avasi säkin syödäkseen kukon, kissa hyppäsi ulos ja säikäytti ketun. Tarinan opetus on se, että jos on hyväosainen, ei pidä tavoitella parempaa.
Masha kertoo sadun kunnollisesta ravinnosta ja antaa esimerkin Baba Jagasta ja sotilaasta. Sotilas oli matkalla kotiin ja hyvin nälkäinen. Hän istuutui kannolle ja huomasi yhtäkkiä Baba Jagan pienen mökin. Baba Jaga aikoi syödä sotilaan heti paikalla, koska oli nälkäinen, mutta tämä rupesi keittämään kirvespuuroa. Baba Jaga maistoi sitä ja ymmärsi saman tien, että terveellisestä ruokavaliosta olisi hyviä terveysvaikutuksia. Tarinan opetus on se, että jos henkilö syö terveellistä ruokaa, hänestä tulee ystävällisempi ja parempi ihminen.
Olipa kerran kuningas, joka oli äreä ja hyvin typerä. Eräänä päivänä hän halusi maistaa eksoottista lintupaistia, ja lähetti metsästäjä Yegorin syvälle metsään. Yegor tapasi kottaraisen, joka muuttui kauniiksi tytöksi. Kuningas näki, että Yegor oli hoitanut tehtävän ja saanut myös kauniin vaimon. Hän alkoi kadehtia Yegoria ja päätti lähettää Yegorin kaukaisen meren yli noutamaan jotakin vain. Huolimatta kuninkaan kavalasta suunnitelmasta Yegor palasi onnellisesti kotiin ja antoi myös kuninkaalle tärkeän opetuksen siitä, ettei toisia kannata kadehtia.
Elipä kerran vanha mies, jolla omisti vain kultaharjaisen kukon. Kerran pahanilkinen vuohi asettui asumaan vanhuksen talon lähelle. Vuohi raahasi kukon synkkään metsään ja suunnitteli ajavansa vanhuksen pois kotoaan, mutta kukko oli ovela ja ystävystyi metsän asukkaiden kanssa, ja yhdessä ne ajoivat vuohen pois kylästä. Masha opettaa nukkensa elämään sovussa naapurien kanssa ilman riitelyä, vaikka naapurit olisivat villieläimiä tai sarvipäisiä vuohia.
Masha kertoo runomuotoisen sadun hupsusta Ivanushkasta, villikarjuhirviöstä ja tämän lapsenlapsesta kyttyräselkäisestä hevosesta. Mashan versiossa kyttyräselkäinen hevonen täyttää Ivanushkan lemmentoiveen. Sitten Ivanushka ymmärtää, ettei rakkautta voi pakottaa ja hylkää kyttyräselkäisen hevosen loihtiman morsiamen. Sadun opetus on se, että "ihminen on oman onnensa seppä"!
